VIRO
Virolaisten varhaisimmat esi-isät saapuivat Itämeren rannoille pian jääkauden päättymisen jälkeen, noin vuonna 9000 eaa. Vuoteen 800 jaa. mennessä perinteiset virolaiset kylät yhteisöineen olivat jo muodostuneet. Monet noiden aikojen kylät ovat edelleen asuttuja.
Viro palautti itsenäisyytensä vuonna 1991 niin sanotun laulavan vallankumouksen myötä, joka perustui vuonna 1869 alkaneeseen laulujuhlaperinteeseen. Nykyään Virossa asuu 1,3 miljoonaa ihmistä, ja se on yksi Euroopan pienimmistä maista. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri pienen kokonsa ansiosta – maa on vauras ja edistyksellinen valtio, joka kuuluu Euroopan unioniin ja Natoon.
Virolaiset ovat ylpeitä kansanperinteistään ja kulttuuristaan. Laulujuhlat kokoavat joka vuosi yhteen tuhansia osallistujia, ja myös kansantanssitaitoja vaalitaan innokkaasti. Perinteet elävät rinnan nykyisen kulttuurin kanssa: kansallispukujen kuviot näkyvät muodissa, ja kansanmusiikkia kuullaan usein radiosta. Kansantarinat ja uskomukset elävät Virossa edelleen vahvoina.
Virolaisten muinaiskulttuurin merkittävin perintö on runolaulu, suullisesti periytynyt kansanlaulun muoto. Vielä nykyäänkin runolaulua voi kuulla Kihnun saarella ja Seto-alueella Kaakkois-Viron rajaseudulla.
Noin puolet Viron pinta-alasta on metsää, ja jopa 69 % virolaisista uskoo, että puilla on sielu. Luonnon kunnioitus on syvälle juurtunut virolaiseen kulttuuriin, ja puita sekä maata pidetään voimaa sisältävinä ja arvokkaina. Metsä on aina ollut elämän lähde, ja muinaisessa virolaisessa uskonnossa sitä pidettiin pyhänä paikkana, jossa esi-isät palvoivat metsän henkiä. Vielä nykyäänkin virolaiset osaavat nauttia luonnosta ja hyödyntää sen antimia.
Tiedot koottu Visit Estonian aineistoista
