SUOMI
Suomalaisten varhaisimmat esi-isät asettuivat nykyisen Suomen alueelle pian viimeisimmän jääkauden päättymisen jälkeen. Yhteisöt muodostuivat vähitellen järvien, jokien ja metsien ympärille, ja arkielämä seurasi luonnon rytmejä. Kauan ennen kirjoitetun kielen yleistymistä tieto, uskomukset ja yhteinen historia siirtyivät eteenpäin suullisen perinteen ja laulun kautta.
Nykyään Suomessa asuu noin 5,5 miljoonaa ihmistä, ja maa on väkiluvultaan yksi Euroopan pienimmistä. Suomi on vakaa ja vauras yhteiskunta, joka tunnetaan vahvasta koulutusjärjestelmästään, toimivasta demokratiastaan ja korkeasta yhteiskunnallisesta luottamuksesta.
Suomalaiset kansanperinteet ja kulttuuriperintö ovat syvästi juurtuneet runolauluun. Tämän perinnön yksi merkittävimmistä ilmentymistä on kansalliseepos Kalevala. Kalevalan runot ovat peräisin Itä-Suomesta, erityisesti Karjalasta, missä sadat runolaulajat säilyttivät muinaiset runolaulut suullisena, kulttuurisia käsityksiä ilmentävänä traditiona. 1800-luvulla Elias Lönnrot matkusti laajasti näillä alueilla keräten ja muokaten laulujen sisältämistä runoista eepoksen, jonka hän nimesi Kalevalaksi.
Laulu, runous ja musiikki muodostavat suomalaisessa kulttuurissa yhtenäisen perinteen. Suomen kansallissoitin, kantele, mainitaan vanhoissa runolauluissa. Kalevalassa se liitetään läheisesti eepoksen keskeiseen hahmoon Väinämöiseen, jonka kanteleen soiton uskottiin liikuttavan ihmisiä, eläimiä ja koko luontoa. Tämä perinne elää edelleen nykypäivän kansanmusiikissa, kuorolaulussa ja moderneissa musiikin muodoissa, joissa muinaiset runoteemat yhä kaikuvat.
Suomalaiset perinteet elävät luontevasti rinnakkain modernin elämän kanssa. Toinen keskeinen osa Suomen aineetonta kulttuuriperintöä on saunakulttuuri. Vuosisatojen ajan sauna on ollut puhdistautumisen, sosiaalisen kanssakäymisen, tarinankerronnan ja hiljentymisen paikka. Suomalainen saunakulttuuri oli ensimmäinen suomalainen perinne, joka kirjattiin Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, tunnustuksena elävästä ja sukupolvelta toiselle siirtyvästä arkipäivän kulttuurista.
Luonto on keskeisessä asemassa suomalaisessa elämässä ja maailmankuvassa. Noin 75 prosenttia Suomen pinta-alasta on metsää, ja maassa on yli 180 000 järveä. Metsät ja vedet ovat pitkään olleet toimeentulon, henkisen merkityksen ja hyvinvoinnin lähteitä. Vielä nykyäänkin suomalaiset nauttivat aktiivisesti luonnosta ulkoillen, marjastaen ja sienestäen sekä uiden ympäri vuoden.
Tämä läheinen suhde luontoon, yhdessä vahvan yhteiskunnallisen luottamuksen, jaettujen perinteiden ja elävän lauluperinnön kanssa, saattaa osaltaan selittää, miksi Suomi on valittu maailman onnellisimmaksi maaksi jo kahdeksannen kerran.
